Afternoon tea

Neljä naista ja Lontoo. Täynnä naurua, itkua ja hillitöntä koheltamista.6 päivää tuossa kulttuurin kehdossa. Yksi ehdottomista matkan kohokohdista oli teehetki Riz hotellissa. Hetki joka ei koskaan unohdu.Henkilökunta aivan mielettömän henotunteisia ja kohteliaita.

Meistähän näkyi ettemme ole syntyneet hopealusikka suussa emmekä käy viikottain tämän tasoisissa paikoissa. Juuri se teki tästä päivästä unohtumattoman. Tervetuloa nauttimaan teetä kanssamme.

HISTORY

When The Ritz first opened its doors on 24th May 1906, it was considered one of the greatest hotels in the world. Conceived by the famous hotelier César Ritz with the aim of becoming the ultimate destination for guests looking to stay at the most luxurious hotel in the land, no expense was spared on its opulent interiors and lavish furnishings.

                             THE RITZ OPENS

Quickly gaining a reputation as London’s most prestigious hotel, it attracted a host of both famous and fashionable guests.

During its early years, the hotel enjoyed the patronage of The Prince of Wales (the future King Edward  VII) who was a loyal client of César Ritz and is reputed to have said; “Where Ritz goes, I go”.

Other iconic figures include Pavlova, the Russian Prima Ballerina who danced at The Ritz in 1912, the Aga Khan and Paul Getty had suites, and Winston Churchill, Dwight Eisenhower and Charles de Gaulle met in the Marie Antoinette Suite to discuss operations during the Second World War.

Lady Diana Cooper, who lived in Arlington Street, recalled that The Ritz was the first hotel, which allowed young unmarried women to go unchaperoned.

Tästä linkistä voi lukea lisää hotellin historiasta.

Riz hotelli. Tästä linkki hotellin sivulle josta pääsee varaamaan teehetken.Kattauksia on viisi ja yksi kattaus kestää 1.5h. 

Musiikki meni jotenkin niin ihon alle. Tämä johti siihen että kaksi meistä itki vuolaasti ja se toinen oli minä.

Portaat alas naisten huoneeseen.

Kädet kuivattiin frotee pyyhkeeseen. Ei ekologista mutta ah niin hienostunutta.

Jos matkalla sattui tulemaan jano löytyi tiloista myös raikasta vettä jääpalojen kera.

En laskenut pöytiä mutta niitä taisi olla alle kolmekymmentä.

Tarjoilija myös tottakai kaatoi teen siivilän läpi.

Hovimestari asetteli lautasliinan syliin. Sitäkään ei saanut itse tehdä.Tähän voisi vaikka tottua.

Tarjolla oli niin makeita leivonnaisia ja suolaisia paloja. Kaikki oli niin hyviä. Kun tarjotin tyhjeni tuotiin uusi tilalle.Omat lempparini oli kinkku + englantilainen sinappi sekä juusto + viikunahillo.Pienet leivät olivat tyyppiä jotain sekaleipää.

Kaikki oli hopeaa.

Valitsin Chai teen. Hyvää vaikka en ole sinäänsä mikään teen ystävä. Itse suosin aina kahvia.

Lasillinen kuohuvaa Olkaa hyvä!

Viimeisenä tuotiin herkullisia skonsseja, voita sekä hilloa. 

Mimmit päivä prinsessana. Tanja, minä, Fia ja Minna.

Fia ja äärettömän huumorintajuinen portsari.

Tämä Riz hotellin nalle lähti  mukanani Suomeen.

Unohtumaton elämys yhdessä päivässä. Jotenkin epätodellinen olo tuon käynnin jälkeen.

Sellaista pilvissä leijailua. Kaikki ne hotellin pienetkin yksityiskohdat, koko palvelukonsepti.

Kaikki oli hiottu viimeisen päälle ja tarkasti mietittyä.Vaikka olimme 11.30 paikallista aikaa teellä (13.30 suomen aikaa) oli tuonne hotelliin pukukoodi. Joten jos sinne on suuntaamassa kannattaa se tarkastaa etukäteen. Ihan huokeata ei tuo myös ole. Teehetki aikuiselle maksaa 57 puntaa eli runsas 60 eur. Mutta on joka ikisen euron arvoista jos haluaa kokea jotain erilaista.

                                                               //Lena