Mikäli mielesi tekee kokeilla hapanjuurella leivontaa varoitan sinua. Siihen jää niin koukkuun ja sen jälkeen et halua enää syödä kaupan leipää. Itse tehdyssä on niin aidot maut.Näin kävi mulle. Alla olevat leivät on leivottu Eliisa Kuuselan julkaisemasta kirjasta Leipävallankumous joten en kirjoita tähän reseptejä.Suosittelen hankkimaan tuon kirjan tai jonkun muun vastaavaan. Toki netistä ja You Tubesta löytyy myös valtavasti tietopaketteja.
Hapanjuurella leivottu ruisleipä
Taikinan teon ja tämän välillä on 4 päivää. Taikina oli kolme päivää jääkaappikohotuksessa.
Paistan melkein kaikki leivät äitini vanhassa rautaisessa paistinpannussa. En ole ostanut mitään paistokiviä. Tämä toimii vallan mainiosti.
Tässä halkaistu leipä ja tämä on ehdottomasti tekemistäni leivistä se suosikki. Täyteläinen ruisleipä joka ei ole liian hapan.Kuori kova ja niin maukas. Näitä leipiä ei kuulu säilyttää muovipussissa vaan leikkuu pinta alaspäin leikkuulaudalla. Itse säilytän näitä liinan sisällä. Meillä on taloudessa 4 kissaa ja varsinkin yhden mielestä on tosi kiva tiputella tavaroita pöydiltä.
Tämän näköinen oli mun juureni kun ruokin sitä ja pidin sitä uunissa lampun valossa. Meillä on sisällä suhteellisen viileää joka hidastuttaa juuren kypsymistä.
Pikkuhiljaa alkaa kuplimaan ja tuoksu on aromikas ehkä hieman pistävä. Kaipaa lisää ruokaa.
Eikö näytäkin herkulliselta. Juuren valmistus ja sillä leipominen ei ole yhtään niin hankalaa kuin voisi kuvitella. Onhan suomessa kautta aikojen leivottu juurella.Itselläni on vielä pitkä matka upeisiin viilleltyihin leipiin mutta eipä tässä mikään kiire ole. Nautitaan oppimisesta ja maukkaasta leivästä.
Mukavaa viikonloppua ja leipomisiin.
//Lena
Post a Comment
Kiitos kun vierailit blogissani.Thank you for stopping by!