Ristiäiskakku

Sunnuntaina vietimme suvun uusimman pienen rakkaan kastejuhlaa. Minä leivoin tuonne juhlaan täytekakut ja se ei nyt ihan mennyt niinkuin suunnittelin. Sokerimassa koristeet tein viikko sitten jotta saivat kuivua rauhassa.Kaksi päivää ennen juhlia leivoin kakkupohjat.

Kakkupohjia tuli kolme erilaista ja kaikki näytti vielä perjantaina hyvältä. Mutta kun lauantaina leikkasin pohjat huomasin yhden olevan täysin liian kova ja yksi pohjista raaka.No mitä tästä opin? Jos ei ole kiertoilmauunia ei kannata paistaa kaksi erikokoista pohjaa samaan aikaan vaikka kypsyyttä kokeiltaessa kaikki näytti hyvältä. Ei muuta kuin paistamaan uutta pohjaa reseptillä mitä en ollut koskaan edes leiponut.Siitä tuli ihan hyvä.Pohjan jäähdyttyä täytin molemmat kakut ja jääkaappiin maustumaan seuraavaan päivään.Seuraavana yönä nousi kuume. Oli tarkoitus aamulla koristella kakut kotona mutta olo oli niin kaamea että makasin peiton alla koko aamupäivän. Tarvikkeet mukaan ja juhlapaikalle kakkuja koristelemaan.Olin tehnyt voikreemin kotona valmiiksi ja vaikka oli huoneenlämmössä oli se ehtinyt kovettumaan matkan aikana. Sulatin muutaman sekunnin sitä mikrossa koska tuon voikreemin tarkoitus on pitää sokerimassa paikallaan. 

Tässä kakussa mascarponetäyte, suklaa - ja viinimarjamousse. 

Tein pohjatyön huonosti ja se näkyi kun laitoin sokerimassan kakun pinnalle. Kakun kohdissa missä oli moussekerros ei sokerimassa pysynyt kiinni vaan alkoi kupruilemaan ja sille nyt ei voinut enään mitään.Vaikka kuinka siloittelin niin ei pysynyt kakun pinnassa kiinni. Lisäksi tässä kakussa oli yksi kerros liikaa Oli vaikea leikata ja tuo alimmainen levy ei ollut kostunut tarpeeksi.

 Tässä kakussa mascarpone - mustaviinimarjamousse.

Käyttämäni tylla oli liian iso ja kakussa ei ollut pursotuksiin tarpeeksi tartuntapintaa.Joten en missään nimessä ollut tyytyväinen lopputulokseen. Mutta näillä nyt piti mennä.

Kakku oli maukas ja sopivan kokoinen.Sokerimassa hahmoja oli kiva tehdä. Vähän kuin olisi käsitellyt muovailuvahaa.Taitaa mennä tovi ennenkuin teen uusia kakkuja.Ja kipeänä ei ainakaan kannata sitä tehdä.

Ristiäiset olivat kaunis tilaisuus. Ihanaa kun vanhemmat saivat saman papin joka risti myös isoveljen.Todella mukava ja herttainen nainen joka ei antanut lasten äänten ja leikkien häiritä tilaisuutta. Suvun uusin pieni rakas sai kasteessa nimen Ville Tapani.

Näin kirjoitin 15.10.2019

Sinä 

Vihdoinkin koitti se päivä kun sain tavata sinut.

Sinua odotimme 40 viikkoa + 1 päivä ja joka ikinen päivä mietin minkälainen vauva sieltä syntyy. Viimeinen viikko ollut isoäidille hirmu raskasta. Odotin niin sinun tapaamistasi ja tänään jouduin odottamaan vielä ihan iltaan asti. Sairaalassa on ihan ihme vierailuajat. Sinne sai tulla klo 18-19.00. Äitisi kysyi hoitajalta saako mormori tulla päivällä 

ja ei saanut.Aion vaatia sairaalaan lisäämään sinne vierailuaikoihin mormorin vierailuajat. Se on tärkeää.Isoäidit on hieman malttamattomia.Tai ainakin minä olen.

Tänään sitten vihdoinkin sinut tapasin ja sydämeni suli.Tulin synnytysosaston huoneeseen ja siellä sinä köllöttelit äitisi turvallisessa kainalossa.En koskaan unohda sitä näkyä. Tuo rakkaus teidän kahden välissä oli niin ilmiselvä ja melkein käsin kosketeltavissa.Siinä oli minun lapseni ja lapsenlapseni.Peiton raosta näin vain pienen nenäsi. Varovasti raotin peittoa ja siellä sinä olit. Pelkissä vaipoissa sinut oli kääritty turvallisesti peiton sisälle.Olet täydellinen.Niin täydellinen kuin pieni vastasyntynyt voi olla.Hiuksia yhtä paljon kuin isoveljelläsi oli syntyessään. Raotit ihan hieman silmiäsi kun puhuin sinulle.Mutta sinua väsytti vielä hirmuisesti niin jatkoit uniasi.Ja sinun kuuluukin nukkua paljon ja siinä äidin kainalossa on niin hyvä ja turvallista olla.Huomenna sinä lähdet äidin ja isän kanssa kotiin.Tiedätkö siellä sinua odottaa maailman paras isoveli.Kerron sinulle hieman veljestäsi.Miro on ihan mahtava poika ja teistä tulee vauhdikas veljespari. Miro opettaa sulle kaikki kujeet siitä olen varma. Isoveli on siitä hauska että tykkää järjestellä keittiön kaapit aina uuteen järjestykseen. Koskaan ei tiedä mitä sieltä löytää ja keittiö tarvikkeet voivat olla missä vaan.Myöskin teillä on aina pimeätä koska Miro sammuttaa kaikki valot ja sulkee ovet.Eli ei pelkoa että joku ovi jäisi vahingossa auki.Niin ja sitten teillä katsotaan melkein 24/7 Pipsa Possua. Ihan muuta on turha edes kuvitella katsovansa.Isoveljesi myös tykkää katsella autoja ja tämän varmasti opettaa myös sinulle.Kotona sinua odottaa myös Pinja kissa. Pinja on jo hyvin iäkäs neiti joka tykkää nukkua saunassa. Siellä saa nukkua rauhassa ja lämpimässä.

Muuten sinua ympäröi iso ja rakastava perhe.Minun sydämeni pakahtuu onnesta olla juuri sinun ja Miron mormori.Minä kutsun itseäni mormoriksi, sinä saat ihan itse päättää millä nimellä sinä minua kutsut.Olette tärkeintä elämässä juuri nyt ja ikuisesti kuten on myös äitisi ja enosi.Olisin niin halunnut että minun vanhempani olisivat saaneet tilaisuuden tutustua sinuun ja isoveljeesi.Mummo olisi osannut opettaa teille karjalan murretta, tehdä hyvää perinneruokaa ja ukki olisi vienyt teidät ulos ja kujeillut teidän kanssa niinkuin teki äitisi ja enojesi kanssa.Olisitte saaneet heistä ihan parhaimmat isoisovanhemmat. Mutta uskon että he katsovat teitä ja suojelevat teitä tuolta pilvenreunalta.Suukkoja sinne ylös.

Huomenna minä ja Miro odotamme teitä kun tulette kotiin. Olen luvannut valmistaa päivällistä teille kun äiti on syönyt nyt muutaman päivän sairaalaruokaa.Sitten kun sinä kasvat vähän niin lupaathan soittaa mormorille aamuin illoin niinkuin meillä Miron kanssa on tapana.Ne ovat ihan parhaita puheluita kun päristelemme puhelimessa. Se on mun ja Miron juttu. Töissä ne varmasti pitää mua ihan pöljänä kun ne kuuntelee mun puheluita mutta se ei haittaa mua.Tärkeintä on juuri ne hetket. Hetket olla läsnä elämässä. Ja muista että isovanhemmat on hirmu helppo kietoa pikkusormen ympärille eli saat todennäköisesti kaikki tahtosi läpi.Se on niinkuin meidän juttu että saamme hemmotella teitä molempia. Isovanhemmat myöskin suojelevat teiltä elämän kolhuilta niin hyvin kun pystymme.

Rakkaudella ikuisesti sinun mormorisi!

//Lena