Kaikki loppuu aikanaan

Vuosi 2020 ollut hyvin poikkeuksellinen monellakin tapaa. Covid-19 muutti meidän kaikkien elämän tavalla mitä emme alkuvuodesta edes voineet kuvitella. Tiesimme että korona jyllää maailmalla mutta miten tuhoisa se on tuskin kukaan meistä aavistikaan.Oma elämäni muuttui toisestakin syystä. Jäin eläkkeelle 15.3. Se mikä alkoi heinäkuussa  1980 päättyi tänä vuonna.Linkki Merimies-tästä se kaikki alkoi postaukseen.

Eläköitymiseni ei mitenkään liity koronaan. Mun palvelusvuodet tuli täyteen jo vuonna 2018 eli olin parisen vuotta yliajalla. Kun työssään viihtyy ei ole mikään kiire pois.Imoitin erostani jo edellisvuonna ja valitettavasti sovittu päivä osui kaikkein pahimpaan viikkoon. Viikkoon jolloin aloimme suunnittelemaan lomautuksia vallitsevan tilanteen vuoksi. En voinut edes iloita lähdöstäni. Tuntuuko sanonta " rotat jättävät uppoavan laivan " tutulta? No ei se laiva mihinkään upo eikä mikään muukaan. Mutta se lähtö osui niin huonoon saumaan.Siis omasta mielestäni.Enkä koe olevani korvaamaton. Se ei vain tuntunut hyvältä. En halunnut mitään eläkeläisjuhlia ( kammoksun niitä). Minähän en ole niin vanha että joisin kahvia ja söisin mansikkakakkua vai eikö enään tehdä niin. Vain muutama ihminen tiesi tarkan päivän koska oikeasti jään pois. En kestä ollenkaan jäähyväisiä. Olen kova itkemään ja en halunnut lähteä laivasta kuin joku pallokala. Olin pitkin kevättä tyhjennellyt hyttiäni joten aika kevyin kantamuksin lähdin viimeisen kerran.

Viimeistä viedään eli vika kerran töihin näistä ovista.

Viking Grace upea arkadia

Viimeisenä aamuna Tukholmassa.

Maisemat joihin ei koskaan kyllästy

Ja niin viimeiselle duunimatkalle. Laivan komentosilta on yksi mun lemppareista. Olen ollut tuolla sillalla lukemattomia kertoja ja joka kerta se on aina yhtä upeaa.Maagista.

Vaikka ei ollut tietoa tarkasta päivämäärästä saan kiittää Katja B ja monta muuta tästä yllätyksestä. Eräänä maaliskuun lauantaina kipparimme M.M soitti että mun pitää tulla ahteritäkille katsomaan jotain roskiksia. Ihan tyynenä kävelin yökerhon läpi ja ihmettelin miksi suuri osa henkilökuntaa seisoo keskellä tanssilattiaa. No jatkoin matkaa ja ajattelin kai niillä sitten on joku hyvä syy. Miten blondi ihminen voi olla. Katja sitten kävi hakemassa mut mukaan. Hangoittelin vastaan ja sopersin että mun pitää mennä kipparin kanssa ulkokannelle. Totuus selvisi kun katsoin yläkertaan.Siellä oli meidän alacarten tarjoilija Ykä joka on loistava valokuvaaja. No ohessa näette tuloksen. Kaikki nämä ihanat ihmiset olivat paikalla mun takia.

Kiitos team Grace. Olette ihan huippujengiä. Kanssanne oli ilo tehdä töitä. Viking Line saa olla onnellinen  kun juuri te olette Gracella töissä ja te olette  päättäneet tehdä kaikkenne vieraiden hyväksi.Te teette niitä muistoja mistä ihmiset puhuvat vielä vuosia. Vieraiden odotukset ylitetään parhaimmalla mahdollisella tavalla. Lite mera hjärta!

Kiitollinen kaikesta mitä olen saanut kokea liki 40 vuoden aikana. Monessa myrskyssä ja muutoksessa ollut mukana ja aina olemme selvinneet.En ole koskaan kokenut etteikö työnantaja olisi pitänyt meistä huolta.Viking Line on hyvä työnantaja. Jos ei olisi ollut olisin varmasti lähtenyt muihin maisemiin aikoja sitten. Päivääkään en vaihtaisi pois. Tänä vuonna korona koettelee merenkulkua kuten koko Suomea kovin ottein.Mutta olen varma että tästä me vielä nousemme. Viking Line tulee selviämään ja palaa entistä vahvempana kuin aiemmin.Matkustaminen niin maalla, merellä ja ilmassa tulee muuttumaan. Maailma ei  palaa entiselleen kovin pian vai palaako koskaan. Varmasti tulee vielä se päivä kun Viking Gracella ja kaikilla muillakin laivoilla on laiva lastattu iloisilla matkustajilla. Vierailla jotka tulevat  syömään hyvin, nauttimaan loistavasta viihteestä, shoppailemaan ja kokemaan elämyksiä kun laiva lipuu läpi kauniin saariston.

Olen viimeksi ollut poissa töistä näin kauan joskus -90 luvulla lasten ollessa pieniä.

En osaa vieläkään täysin iloita tästä elluna olemisena. Tuntuu niin pahalta heidän puolesta jotka ovat edelleen lomautettuna. Toivon että tämä maailman tilanne olisi aukaissut ihmisten silmät. Ihmiset oppisivat arvostamaan sitä mitä heillä on. Unohdetaan ne narinat ja valitukset pienimmästäkin asiasta. Heillä joilla on työpaikka. Olkaa iloisia ja ylpeitä siitä. Hoitakaa työnne 100%. On paljon ihmisiä joilla asiat eivät ole niin hyvin.Turha miettiä että aikaisemmin kaikki oli niin paljon paremmin.Ei se niin ollut. Maailma muuttuu ja niin muuttuu tapa tehdä töitäkin. Työtahti on kova mutta miettikää mitä etuisuuksia jokaisella on. Se joka on edelleen sitä mieltä että töissä ollaan vain palkan takia miettikää uudestaan. Kannattaisiko sitten etsiä joku muu työ. Työ ei saa olla pelkkä rahakysymys jos se aiheuttaa henkistä pahoinvointia. Ei kannata tuhlata elämäänsä johonkin mitä inhoaa. Tottakai jokainen tarvitsee palkan selvitäkseen jokapäiväisestä elämästä mutta kannattaa miettiä vaihtoehtoja.

He jotka ovat tähän asti säästyneet Covid-19 taudilta. Pitäkää jatkossakin huolta turvaväleistä, käsihygieniasta ja käyttäkää tarvittaessa kasvomaskia. Nyt tarvitaan kaikki tähän torjuntatyöhän mukaan. Turha luulla olevansa immuuni taudille. Asenteella ei koske mua eikä se tartu  ei pääse kovin pitkälle.Olin itse eilen Turussa seuraamassa Paavo Nurmen kisoja. Järjestäjät lähettivät sähköpostitse infoa miten stadionilla toimitaan ja pitkin iltaa muistutettiin käsihygieniasta ja turvaväleistä. Sieltä sai jopa ilmaiseksi kasvomaskin. Mutta mitä tekee suomalaiset. Eikun ängetään ihan viereen hönkäilemään asenteella kyllä me tänne mahdutaan. Ja suurin osa oli huomattavasti iäkkäämpää katsojaa. Mikä oikein ihmisiä vaivaa. Missä ihmeen kuplassa nämä ihmiset elävät.Kävin  itse päivällä ostamassa kasvomaskin ja istuin koko illan maski kasvoilla.Hieman ensin ahdisti mutta sitten siihen tottui.Järjestävä taho oli tehnyt todella hyvää työtä ja järjestelyt parhaimmat mutta kun se on meistä ihmisistä kiinni miten niitä noudatetaan.Ja eilinen osoitti miten välinpitämättömiä ihmiset ovat. Niin ja se maski. Sen ei kuulu olla kaulalla.

Sitten miten nämä lomamatkailijat. Mikä ihme vimma on matkustaa riskialueille. Haluaako todella ehdoin tahdoin itselleen se taudin. Tullaan kotiin eikä jäädä edes kahden viikon karanteeniin. Asenteella eihän mulla sitä ole lähdetään tapaamaan kavereita koska heitähän ei ole tavannut pariin viikkoon. Sitä ennen käydään vähän kaupassa. Jep vaikka tuntuu että on terve voit silti olla taudinkantaja. Oikeasti se järki käteen.

Covidissa ollut yksi hyvä puoli jos niin voi sanoa. Kun rajoitukset olivat kovempia ovat perheet joutuneet viettämään paljon aikaa yhdessä. Siinä on voinut oppia uusia asioita omista läheisistä. Toki tauti teki myös sen että moni vanhus jäi aivan yksin. Se jos joku on surullista.Moni lähti tästä elämästä aivan yksin kun läheiset eivät saaneet vierailla vanhainkodeissa eikä sairaaloissa.  Se on julmaa.Kuulostaa varmaan julmalta mutta olen iloinen että omat vanhempani eivät tätä joutuneet kokemaan.Suukkoja sinne pilvenreunalle.

Tämä 5kk on mennyt todella nopeasti.Jotenkin hirmu hassua kun ei ole mitään aikataulua. Olen ollut kalenterin orja niin monta vuotta ja nyt en edes välillä muista mikä viikonpäivä on. Sitä se teettää kun ei ole kiire mihinkään.Aika ei todellakaan ole tullut pitkäksi vaan nyt on ollut aikaa olla luova.

Jos kiinnostaa lukea enemmänkin merimieselämästäni niin postauksiani löytyy TÄSTÄ

Suuri kiitos kaikille teille joiden kanssa minulla on ollut ilo tehdä töitä. Teitä on satoja koska niin monta laivaa on tullut tutuksi. Suuri kiitos myös VL maaorganisaatiolle  ja yhtiön johdolle. Tulen aina olemaan punainen sydämeltäni.Lite mera hjärta!

//Lena